Kesämajatoiminnan historia Helsingissä

1928 sallittiin kokeiluluontoisesti viettää uuden laista vapaa-ajan elämää (”camping”) eli yleisön sallittiin yöpyä omissa teltoissaan, ensin Varsa- ja Satamasaaressa, sitten myös muualla.

Aluksi vain kangasteltat olivat sallittuja. Myöhemmin majat sai tehdä pahvi- ja puukuitulevyistä. Talvikaudesta 1940-41 alkaen majoja ei enää tarvinnut purkaa talveksi.

Majojen väritys on perinteisesti ollut melko hillitty, aikansa taloväritystä noudattava. Maaleina on käytetty peittäviä maaleja.

Alueen vuokraus

Maja- alue on vuokrattu Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosasto, jonka hallintaan alue siirtyi vuoden 1997 alusta alkaen. Siihen asti alueesta vastasi liikuntavirasto. Vuokraajina toimivat Kivinokkalaiset ry, joka edelleen vuokraa majapaikkoja yksityisille Helsinkiläisille.

Helsingin kaupungille maksettava vuokra on 320,00 euroa majalta. Tämän lisäksi jokaisen mökin omistajan pitää ottaa osaa alueen yhteisiin hoitokuluihin. Mökkejä Kivinokkalaiset ry:n vuokraamalla alueella on 380.

Majat

Kesämajat ovat vuokralaisten omaisuutta. Kesämajan voi myydä ja majan maavuokrasopimuksen voi siirtää rakennusviraton viherosaston asettamilla ehdoilla. Majojen edelleenvuokraaminen on kielettyä.

Majojen hinnat vaihtelevat suuresti sijainnista ja kunnosta riippuen (n. 1.000- 27.000€)

Uusia majoja alueelle ei saa rakentaa. Sen sijaan vanhan majan paikalle saa rakentaa uuden majan Helsingin kaupungin rakennusviraton ohjeiden mukaisesti.

Majojen ympäristö

Kesämaja ympäristö tulee säilyttää mahdollisimman Luonnonmukaisena, eikä sitä saa rajata aitaamalla, istutuksin, pensasaidoin, kiveyksin tai muina keinoin.

Tavoitteena on metsäinen, luonnonmukainen kesämaja-alue, ei siirtolapuutarha-alue.

Majan hankinnasta kiinostuneelle

Myytävien majojen ilmoituksia on mm. Kivinokan vahtituvan ilmoitustaululla. Myynnissä olevia majoja kannattaa myös etsiä lehdistä.

Lähteet: Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Kirta Leppo.

27.4.2009